20.11 vietettiin itsemurhan tehneiden muistopäivää.
Päivä voi olla raskas monelle.
Mikä saa ihmisen tekemään itsemurhan? Se voi olla spontaania, kun ihminen on sinnitellyt pahan olon kanssa liian pitkään. Se voi olla myös suunniteltua, kun henkilö piilottelee ja häpeää pahaa oloaan ja keksii ratkaisua poispääsyyn tilanteestaan.
Tilastojen mukaan isompi osa itsemurhan tehneistä on miehiä. Yhä edelleen miehet piilottelevat pahaa oloaan ja saattavat hakea lohtua esim. alkoholista. Miehillä yksinäisyys on myös yleisempää. Toivon, että tulevaisuudessa miesten keskuudessa tunteista puhuminen yleistyy.
Mitä tehdä, jotta yhä vähemmän tarvitsisimme tämän kaltaista muistopäivää?
Hoitoon tulee päästä tietenkin nopeammin. Koen kuitenkin tärkeänä, että yhä enemmän puhumme mielenterveysongelmista ja vähennämme stigmaa niiden ympärillä. Itsemurha-sana ei saa olla liian pelottava sana lausua ääneen. Näistä pitää puhua.
Olen itse toipunut 4 vuotta sitten 15 vuotta kestäneestä masennuksesta. Ammennan myös omasta menneisyydestäni sitä tahtoa taistella parempien julkisten mielenterveyspalveluiden puolesta.
Saavutettavammat julkiset mielenterveyspalvelut ehkäisevät itsemurhayrityksiä.
Jaksamista niille, joita tämä päivä koskettaa.